Synkkä syksy ja sen kanssa eläminen

Hyvä Suojakilpeni-blogin lukija

Kirjoitan ensimmäistä kertaa sinulle. myöhemmin tulen kertomaan historiastani enemmänkin, tällä kertaa paneudun tähän kohti talvea pimenevään syksyyn ja siihen, miten olen siihen tällä kertaa varautunut.

Syksy on minulle, kuten varmasti monelle muulle "hypothyroidistille", masentavaa aikaa. Tällä kertaa kaiken takana ei ole nainen, jos Pimeys ei ole hänen nimensä.

Itse huomaan lähestyvän laakson heti syyskuun lopulla, kun valo alkaa uhkaavasti puuttua päivästä. Huomaan koko kehon ja sen toimintojen hidastuvan, vaivun jonkinlaiseen purkkahorrokseen. Kuin olisin astunut vielä kosteaan Hubba-bubbaan ja tarttunut siihen kenkäni kumipohjasta.

Kuin myös tänä vuonna. Vaikka luulin sen tällä kertaa olevan erilaista - olinhan jo vuosi sitten suurella menestyksellä ottanut käyttöön L-tyrosiinin ja lisäjodin (Kelp). Onneksi en aikaisemmin tiennyt, miten väärässä olin.

Taas sain nimittäin kolkutella minulle ja perhosen muotoiselle ystävälleni niin elintärkeitä aminohappoja, vitamiineja ja muita lisiä myyvän liikkeen ovea. Tällä kertaa tartuin kaksin käsin glysiiniä, sinkkiä ja B-vitamiinia sisältäviin purkkeihin. Magnesiumia ja D-vitamiinia söin luonnollisesti jo ennestään.

Odotin tuskallisen pitkään muutoksen tuloa. Viime syksynä L-tyrosiini ja jodi olivat lähes pelastaneet henkeni (tai siltä se silloin tuntui, en toki ollut hengenvaarassa, vaikka roikuinkin mielestäni viimeisessä oljenkorressa puristaen sitä rystyset valkoisina) viidessä päivässä. Viidessä! Elämäni ihanin päivä oli nimittäin se viides päivä, kun kumosin lasillisen vettä huuhdellakseni nuo kaksi tablettia kurkustani alas. Tuntui siltä, kuin aurinko olisi paistanut kirkkaalta taivaalta, kuin olisin ollut vastarakastunut, kuin koko kehoni jokainen solu olisi tanssinut salsaa livebändin edessä ja yleisö olisi hurrannut.

Mutta nyt, kului viikko, kaksi. Ei mitään.

Nyt olen syönyt näitä uusia ystäviäni hieman yli kuukauden, ja alan huomata, että olen jälleen elävien kirjoissa. I'm back - not maybe with a bang like last year, but at least I'm back.