Keittokirja kehnoille kilppareille

Uuden vuoden alussa minulla on taipumus pohtia uusia projekteja, kuin myös tänä vuonna. Mieleen juolahti keittokirja niille, jotka kuten minäkin kärsivät kilpirauhasen vajaatoiminnasta.

Meitähän on paljon, ja varmasti moni meistä on pohtinut tilanteen korjaamista tai ainakin parantamista ruokavaliolla. Kuten aikaisemminkin olen kertonut, pyrin tukemaan oman kilpparin toimivuutta sille sopivalla ruokavaliolla. Olen tutkinut asiaa paljon ja omien kokemusten myötä huomannut, mitkä ratkaisut ainakin omalla kohdalla näyttäisivät toimivan. Miksi en siis auttaisi muita tässä asiassa, joka ei ole kovinkaan yksinkertainen?

Täytyypä siis lähteä tarkemmin pohtimaan tätä kilpparikeittokirjaa. Siinä on sopiva haaste alkaneelle vuodelle!

Joulu ja kilpirauhanen

Olen koittanut tuoda esille, mitä ruokia, juomia ja muuta pyrin välttämään. Jouluna se on mahdotonta, valitettavasti. Katsotaanpa, mitä pelkkä eilinen jouluaatto tarkoitti kielletyn listani osalta:

riisipuuro (hiilarit) ja sekahedelmäkeitto (sokeri = hiilarit)
Piparit ja keksit (sokeri, hiilarit)
viini (alkoholi, sokeri)
akvaviitti (alkoholi, sokeri)
perunalaatikko (tärkkelys, hiilarit)
kahvi (tosin vain kolme kuppia päivän aikana, joten se nyt oli pieni lipsahdus)
sinappi (sokeri = hiilarit)

Yksi ainoa päivä ja näin paljon poikkeuksia ruokavalioon. Mutta kuten olen todennut, ei ole helppoa olla se "epäkiitollinen", joka anoppilassa ja kylässä kieltäytyy yhdestä jos toisestakin. Tuntuu, ettei se ole sen arvoista, vaikka kroppa tietenkin olisi eri mieltä.

Ja viinin, sen otan kyllä täysin omaan piikkiin.

Jospa tämä joulupäivä onnistuisi paremmin?

Hyvää joulua!

Tervetuloa, Tyroksiini

Lupasin kertoa historiani jossain vaiheessa, ehkä tämä on se hetki.

Olin 18-vuotias, kun huomasin voivani todella huonosti. En ollut vähään aikaan voinut hyvin muutenkaan, mutta jokin oli selkeästi siitäkin muuttunut.

Paino

Muistan, että kuukaudessa tuli 6 kiloa painoa lisää, vaikka mikään ei ruokailussa, liikkumisessa tai muussa ollut muuttunut. Se on shokki kelle tahansa, mutta varsinkin sen ikäiselle.

Mieliala

Olin todella masentunut, mikään ei tuntunut hyvältä, halusin päättää parisuhteeni enkä halunnut nähdä kavereitani. Tuntui, ettei mikään elämässä ollut ilon arvoista.

Väsymys

Kun urheileva nuori yhtäkkiä laahustaa, eikä jakaisi ottaa askeltakaan, on jossain jotain vikaa.

Vatsakivut

Aina huonosti toiminut vatsa ei toiminut lainkaan. Sen sijaan sain usein kramppeja, joita tutkittiin sairaalassakin. Syytä ei löytynyt.

Nesteen kerääntyminen

Nestettä saattoi kerääntyä niin, että ero päivästä toiseen saattoi olla useita kokoja.

Olin koko elämäni kärsinyt kuivasta ihosta, helposti lähtevästä tukasta, päänsärystä. Olin koko lapsuuteni pyöreäposkinen, vaikka äitini mukaan en juuri mitään syönyt. Välillä oli päiviä, kun tiputin kaikki tavarat käsistäni, toisinaan taas sanat saattoi tulla aivan väärässä järjestyksessä suustani.

Kun 18-vuotiaana koin asioiden pahenevan, aloin tutkia asiaa. Silloinen lääkärikirja kertoi selkeästi, että minua vaivasi kilpirauhasen vajaatoiminta. Menin lääkäriin.

Lopeta pullan syönti

Näin sanoi lääkäri. Olin ihmeissäni, olin aina syönyt todella harvoin pullaa tai muuta makeaa. Mutta hän arveli silti minun syövän liikaa pullaa. Mahtavaa kuunneltavaa nuorelle, joka tuntee terveytensä valuvan sormien välistä. Lääkäri vielä totesi, että kyllä minulla oli varaa lihoa muutama kilo.

Minulla ei ollut kylmä, eli kilpirauhasen vajaatoiminnasta ei voinut olla kyse. Minä intin. Se on se, tiedän sen. Minulla oli aina ollut kuuma, ei kylmä. Lääkäri ei jaksanut kuunnella. Mene sitten testeihin, hän sanoi. TSH oli kolmen ja neljän välillä. Ei pitäisi vaikuttaa, meinasi lääkäri, mutta määräsi mielikseni vauvan annoksen tyroksiiniä.

Kolmesta kahdeksaantoista

Sain mielenrauhan hetkeksi. Kunnes huomasin, ettei olo parane, päinvastoin. Muutaman kuukauden ajan söin samaa annosta ja vahvuutta. Kaikki meni huonompaan suuntaan. Omalääkäri ei uskaltanut nostaa annosta, kun kilpirauhanen on niin herkkä. Mittasin taas, TSH oli viidessä, sitten kuudessa. Voin huonommin kuin koskaan, mietin että elämä on ohi, miksi nousisin edes sängystä.

Olin jatkuvasti soittamassa lääkärilleni. Nosta annosta, please! Hän lupasi nostaa, jos TSH oli huonontunut. Viimeinen testi antoi arvon 18. Sinun pitäisi olla kuollut, totesi lääkäri. No ainakin oli siltä tuntunutkin, eli siitä oltiin samaa mieltä.

Vihdoin vaihdettiin vahvempaan lääkkeeseen. Vihdoin sain tuntea, miten kehossa alkoi tapahtua jotain, ikään kuin tuuli olisi puhaltanut sisälläni ja sisäelimet olisivat heränneet koomasta.

Alkoi oikean annoksen hakeminen, ja sitä kestikin useamman vuoden. Mutta se on toinen tarina. Ja se ei taas ollut mitään verrattuna siihen, mitä lääkärit pistivät minut kokemaan ennen oikean lääkityksen määräämistä.

Näitä vältän (kun pystyn)

Aina ei ole helppoa valita pois sellaista, josta ainakin makuhermot nauttisivat suuresti. Pyrin kuitenkin suhteellisen tiukkaan diettiin. Mieluummin voin mahdollisimman hyvin kuin syön mitä sattuu ja kärsin.

Pastat, riisit ja perunat taisin jo mainita. Suurimmilta osin jätän myös leivät syömättä, tosin gluteenitonta näkkäriä syön aina salaatin kylkiäisenä suosikkilounaspaikassa. Ja jos näen aivan tuoretta Maalahden limppua, niin otan sitä pienen palan ja voitelen sen paksusti.

Limsaa vältän aikalailla aina, sama koskee makeita mehuja (Huom! Myös hedelmän omaa sokeria sisältävät). Kaikki light-tuotteet ovat täysin off limits!

Suolaisia pitäisi varmaankin välttää, mutta siinä en kokonaan onnistu. Rakastan pähkinöitä, ja toisinaan ostan myös suolaisia sellaisia. Muut sipsit sen sellaiset kierrän kaukaa.

Karkeista en välitä niin paljon, että niitä ostaisin - paitsi suklaata. Toisinaan on vain pakko sortua siihen tummaan ja siniseen.
Ja kun nyt sortumislinjalle päästiin, niin yksi kilpparivaivaiselle suuri no-no, eli alkoholi, ja siitä valikoimasta punaviini. En pysty luopumaan. En tiedä, kuinka paljon hallaa se tekee, eli olisiko tilanne paljon parempi, jos en sitä joisi lainkaan.

Sitten ne sokerit. Kakut, keksit, pullat jne. Syön kohteliaisuuttani appivanhempien luona, mutta tiukkaa se tekee. Haluaisi vain tuoda omat eväät, kun tietää, ettei ne kuitenkaan tajua tätä meikäläisen dieettiä. Vaikea se on myös selittää ihmiselle, joka voi syödä mitä tahansa ja voi silti hyvin.

Näihin siis pyrin. Toisinaan poikkean polulta, useimmiten en. Valintahan on yleensä kuitenkin jokaisen oma, vaikka se joskus työtä vaatiikin.

Have a good one !

Pähkinöitä, siemeniä ja turkkilaista jugurttia

Uskon, että ruualla on suuri vaikutus hyvinvointiin. Yhä suurempi vaikutus sillä vaikuttaisi olevan, kun kroppa ei aivan toimi niin kuin "pitäisi".

Olen monien vuosien ajan yrittänyt hakea sitä optimaalista ruokavaliota. Muutama vuosi sitten aloin yhä enemmän jättää pois turhia hiilareita, mikä vaikutti todella nopeasti yleiseen vireystasoon ja jaksamiseen. Se ei tarkoita, ettenkö niitä lainkaan nauttisi, vaan sitä, etten niitä syö, jos ei ole pakko. Pyrin useimmiten valitsemaan hiilarittoman vaihtoehdon, jos ja kun sellainen on tarjolla.

Toinen tärkeä asia ruokavaliossani on rasvainen jugurtti, turkkilainen tai kreikkalainen. Siihen sekoitan usein kanelia tai inkivääriä, mutta yhtä usein syön sen sellaisenaan.

Pähkinät ja siemenet - en voisi elää ilman niitä! Syön erilaisia pähkinöitä lähes päivittäin, varsinkin niistä saamani terveellisen rasvan vuoksi, mutta myös kuitupitoisuuden ja ravintoaineiden vuoksi. Kilpparille tärkeä seleeni esimerkiksi on sellainen, mitä mieluiten syön parapähkinän muodossa kuin pillerinä. Toki muutenkin olisi hyvä saada mahdollisimman paljon ravintoaineita just ruuasta.

Rasva on tärkeä asia kilpirauhaselle, älä siis missään nimessä ole rasvattomalla dieetillä. Valitse sen sijaan terveitä rasvoja. Itse rakastan kookosta ja syön hiutaleita niin paljon kuin vatsa sietää. Kookosöljy on kuitenkin mielestäni todella pahaa, mutta otan sitäkin aamuisin lusikallisen vain siksi, että rakas rauhaseni siitä pitää.

Kananmunat ovat kansallisruokaani, en koskaan voisi elää ilman niitä. Jodi on niissä varmaankin se ainesosa, joka saa minut himoitsemaan niitä. Kolesterolista en ole huolissani, sillä ns. hyvää sellaista minussa näyttäisi olevan paljon tasapainottamassa sitä huonoa.

Kahvia juon edelleen liikaa - pari kuppia päivässä. Uskon, että yksi kuppi riittäisi, mutta tapoja on vaikea muuttaa. Kilppari kuitenkin kiittäisi, joten pakko on yrittää.

Olen aina uskonut siihen, että kroppa kyllä tunnistaa sille sopivat ruuat. Samoin se reagoi minulla herkästi, kun syön minulle sopimattomia ruokia. Pizzat ja pastat eivät vain sovi minulle, mieluummin otan sitten sen lihan tai kalan ja salaatin. Joskus reissussa on saanut lentokoneessa leipää ja leipää ja lisää leipää. Nämä kun on nauttinut vielä kahvin kera, niin ei tarvitse ihmetellä pahaa oloa. Kestää pari päivää ennen kuin kroppa selviää shokista.

Nämä toimivat minulla, sinulla saattaa olla eri kokemus. Kohtelethan kuitenkin kehoasi kunnioituksella, oli sinulla kilpirauhasen vajaatoiminta tai ei.

Synkkä syksy ja sen kanssa eläminen

Hyvä Suojakilpeni-blogin lukija

Kirjoitan ensimmäistä kertaa sinulle. myöhemmin tulen kertomaan historiastani enemmänkin, tällä kertaa paneudun tähän kohti talvea pimenevään syksyyn ja siihen, miten olen siihen tällä kertaa varautunut.

Syksy on minulle, kuten varmasti monelle muulle "hypothyroidistille", masentavaa aikaa. Tällä kertaa kaiken takana ei ole nainen, jos Pimeys ei ole hänen nimensä.

Itse huomaan lähestyvän laakson heti syyskuun lopulla, kun valo alkaa uhkaavasti puuttua päivästä. Huomaan koko kehon ja sen toimintojen hidastuvan, vaivun jonkinlaiseen purkkahorrokseen. Kuin olisin astunut vielä kosteaan Hubba-bubbaan ja tarttunut siihen kenkäni kumipohjasta.

Kuin myös tänä vuonna. Vaikka luulin sen tällä kertaa olevan erilaista - olinhan jo vuosi sitten suurella menestyksellä ottanut käyttöön L-tyrosiinin ja lisäjodin (Kelp). Onneksi en aikaisemmin tiennyt, miten väärässä olin.

Taas sain nimittäin kolkutella minulle ja perhosen muotoiselle ystävälleni niin elintärkeitä aminohappoja, vitamiineja ja muita lisiä myyvän liikkeen ovea. Tällä kertaa tartuin kaksin käsin glysiiniä, sinkkiä ja B-vitamiinia sisältäviin purkkeihin. Magnesiumia ja D-vitamiinia söin luonnollisesti jo ennestään.

Odotin tuskallisen pitkään muutoksen tuloa. Viime syksynä L-tyrosiini ja jodi olivat lähes pelastaneet henkeni (tai siltä se silloin tuntui, en toki ollut hengenvaarassa, vaikka roikuinkin mielestäni viimeisessä oljenkorressa puristaen sitä rystyset valkoisina) viidessä päivässä. Viidessä! Elämäni ihanin päivä oli nimittäin se viides päivä, kun kumosin lasillisen vettä huuhdellakseni nuo kaksi tablettia kurkustani alas. Tuntui siltä, kuin aurinko olisi paistanut kirkkaalta taivaalta, kuin olisin ollut vastarakastunut, kuin koko kehoni jokainen solu olisi tanssinut salsaa livebändin edessä ja yleisö olisi hurrannut.

Mutta nyt, kului viikko, kaksi. Ei mitään.

Nyt olen syönyt näitä uusia ystäviäni hieman yli kuukauden, ja alan huomata, että olen jälleen elävien kirjoissa. I'm back - not maybe with a bang like last year, but at least I'm back.